Eikö se lopeta koskaan....

Siis sade. Joka päivä sataa, mutta toisin kuin yleensä se ei vedä mieltä matalaksi. Parin viikon yksin murjottaminen päättyi eilen kun näin pitkästä aikaa kavereita kun niiden kesälomat alkoivat. Tuntui kivalta taas aamulla meikata päivää varten, kun aiemmin on vaan ajatellut ettei kuitenkaan tule lähdettyä mihinkään niin turha edes meikata. Ja tästä sateesta; ihan hyvä että sataa nyt niin ehkä sitten meidän muuttopäivänä ensi viikolla ei sada. On nimittäin aika ahdistavaa ajaa huonekalut peräkärryssä 400 km ja pelätä että vesi pääsee jostain pressun välistä turmelemaan kaiken - ihan kuin muutossa ei muutenkin olisi kaikkea stressattavaa. Täytyisi yrittää pitää pää kylmänä silloin (ei ole kyllä mun vahvimpia ominaisuuksia...), koska hermoilu ei auta mitään silloin kun on hirveästi asioita jotka on pakko saada tehtyä tehokkaasti ja nopeasti. Jaiks. Hei vaaleanpunainen pantteri alkaa.