Marginaalialueita ja haihattelua

Miten aika voikaan ihmisellä käydä pitkäksi. Mulla ei ole kertakaikkisesti yhtään mitään muuta tekemistä kuin pääsykokeisiin luku, mutta yllättäen sekin voi käydä tylsäksi jos ei ole mitään muuta tekemistä. Eli kun poikaystävä aina jaksaa iloisesti sanoa että "no onpahan sulla aikaa keskittyä lukemiseen!" niin jossain vaiheessa tuo pelkkä lukeminen kyllä kääntyy itseään vastaan. Mä en halua tietää siitä pääsykoekirjasta yhtään mitään enää ikinä. En halua nähdä sitä, kuulla siitä saatika lukea sitä. Ja kuukauden päästä mun pitäisi vuodattaa sielustani joka ikinen siitä opittu asia oikeassa järjestyksessä ja hellyydellä paperille. Juupa juu. Mä varmaan kirjoittelen kaikkea "se saatanan typerä äijä väitti että blaa blaa" ja kaikki ne asiat on jo turhautumisen vuoksi ehtinyt vääristyä mun päässä täysin. Lähettävät mulle tervetuloa opiskelemaan -kirjeen sijasta tervemenoa pöpilään -kirjeen. Kivvoo!

Tässä ikuisuuden kestävien minuuttien maailmassa olen huomannut yhden jutun. Tai no olen minä sen jo aiemminkin tajunnut, mutta nyt se avautui uudelleen ja vähän eri valossa. kaikki pitää nykyään tehdä niin helposti, vaivattomasti ja nopeasti. Esim. mainoksissa kerrotaan että nyt kokkaat ruuan viidessä minuutissa ja kynsilakka kuivuu minuutissa. jee. Onhan se hyvä monesti ettei tarvi odotella, itse olen ainakin tosi kärsimätön jos on kiire, mutta nyt tuntuu että voisi jopa olla välillä kiva tehdä jotain oikein hankalan kaavan kautta. Kun tätä aikaa nyt kerta riittää...

Joo mä keksin! Kaivan tuohon pihalle ison kuopan (tarpeettoman ison että menee aikaa ja kaivan teelusikalla että menee vielä enemmän aikaa) ja teen rosvopaistia. En tiedä mitä elukkaa siihen käytetään, mutta koska en osaa metsästää niin voisin metsästää sen eläimen itse niin menee taatusti aikaa ja hermot, kun en tiedä yhtään mitä olen tekemässä. Sitten kun olen kykkinyt ikuisuuden jossain metsässä, niin luovutan ja käyn kaupassa. Polttelen nuotiota aikani ja lauleskelen nuotiolauluja, sitten laitan sen lihan sinnekuoppaan ja hiilet päälle ja annan sen lihan muhia niin kauan että olen nälkäkuoleman partaalla. Sitten nautitaan.

Tai ehkä mä vaan ostan Aromipesän. "Aromipesällä valmistat hernekeiton vaivattomasti kahdeksassa tunnissa!. Joo, eiköhän se käy.

En muuten osaa kirjoittaa näppäimistöllä oikein. Harasormi töppää aina kahta nappia kerralla. Ainakin siihen korjailuun sitten menee sitä kuuluisaa aikaa. Jos sen nyt kehtaa tehdä.

Jee, matsi alkaa n. puolen tunnin kuluttua! Whii.

Mistään ei löydy kivaa kalakuvioista suihkuverhoa. Jos joku tietää mistä sellaisen voi vaikka tilata netin kautta niin kertokoon. Ai niin, vaikka ei tätä blogia kyllä ehkä lue kukaan, ainakin vaikuttaisi siltä.

Nyt menen keittämään teetä. Mmm, hunajata.